Freijan marsut

Pitkäkarvaisen lemmikkimarsun turkin hoito

Artikkelit > Pitkäkarvaisen lemmikkimarsun turkin hoito


Mikä on "lemmikki"marsu

Aivan ensimmäiseksi lienee syytä selittää, mitä tarkoitetaan termillä "lemmikki" tässä artikkelissa. Lemmikkimarsuiksi nimitetään yleensä nimenomaan niitä marsuja, jotka ovat pelkkiä lemmikkejä, eivät siis näyttely- tai jalostuseläimiä. Lemmikkimarsuja saatetaan tosin käyttää näyttelyiden pet-luokassa (nimensä mukaan nimenomaan lemmikeille tarkoitettu luokka). Kun kyseessä on pitkäkarvainen näyttelymarsu, jota käytetään näyttelyiden virallisessa luokassa, on turkin hoito aivan erilaista ja huomattavasti työläämpää kuin lemmikkimarsun turkin hoito. Tämän artikkelin tarkoitus on kertoa nimenomaan siitä, miten lemmikkimarsun turkkia hoidetaan.

Turkin hoidon perusasioita

Pitkäkarvaisia marsuja on olemassa useaa eri rotua. Myös risteysmarsuilla voi olla pitkä turkki. Tämän artikkelin ohjeet sopivat sekä puhdasrotuisten että risteytysten turkin hoitoon.

Puhdasrotuisen pitkiksen turkki kasvaa noin 2 cm kuukaudessa jatkuvasti. Kasvu ei siis pysähdy. Jos turkille ei tee koskaan minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä, siitä tulee marsun perässä laahaava, takkuinen, likainen ja pissainen laahus, joka haittaa sekä marsua itseään että luultavasti omistajaa.

Pitkäkarvaisen lemmikkimarsun turkin hoito ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi kovin paljon työläämpää kuin lyhytkarvaisenkaan marsun, kunhan turkkia leikkaa säännöllisesti ja pitää sen siten siistinä. Mitä lyhyempänä turkkia pitää, sen helppohoitoisempi se on. Turkki, joka ei ulotu maahan asti, ei itse asiassa vaadi edes kampaamista. Riittää, että turkin siisteyden tarkistaa aika-ajoin ja poistaa siihen tarttuneet likakokkareet sormilla, saksilla tai pesemällä. Noin parin kuukauden välein tai tarpeen vaatiessa - eli jos turkki on likainen - se on syytä pestä kokonaan. Kampaaminen toki helpottaa turkin siistinä pitämistä, mutta oman kokemukseni mukaan se ei ole erityisen tarpeellista, kun turkkia pitää sellaisessa pituudessa, ettei se laahaa maata.

Häkin siisteys on todella tärkeää

Häkki kannattaa pitää siistinä, koska mitä likaisempi häkki, sitä likaisempi turkki. Olen pet-näyttelyharrastukseni aikana törmännyt monta kertaa pitkäkarvaisiin marsuihin, joiden mahanalus on muuttunut aivan keltaiseksi pissasta ja myös tuntuu töhnäiseltä. Se kielii likaisesta häkistä. Marsu makaa mielellään omassa pissassaan, ja jos se tekee sitä jatkuvasti, mahapuoli muuttuu kellertäväksi, ja värin pois saaminen voi olla mahdotonta.

Ei siis riitä, että häkin siivoaa silloin kun se on likainen. Sitä ei edes saa päästää likaiseksi. Oma menetelmäni on, että tarkistan häkit joka päivä ja lapioin pissaisimmat kohdat pois. Silloin marsut eivät jatkuvasti löhöä omassa pissassaan. Kunnon kuivikkeet toki auttavat myös - itse käytän puupellettejä, jotka imevät pissat tosi tehokkaasti.

Jotkut pitävät pitkiksiä puruhäkeissä, mutta itse en sellaiseen touhuun oikein usko. Ei ole mukavaa nostaa syliin marsua, jonka turkin seassa tulee tuhat purua mukana. Meillä käytetään pissalaatikoihin laitettua puupellettiä. Muu osa häkistä on vuorattu pyyhkeinä.

Leikkaaminen eli klippaaminen

Pitkäkarvaisen lemmikkimarsun turkki pitää leikata säännöllisesti siistiksi. Sopiva leikkausväli on 1-2 kk riippuen siitä, miten lyhyenä turkkia halutaan pitää. Leikkaamiseen kannattaa hankkia parturinsakset, koska niillä turkin leikkaaminen on helppoa ja tulos on siisti - mutta toki tavallisillakin saksilla voi leikata. Pienet hiuspidikkeet, joita kutsutaan hauenleuoiksi, ovat oiva apuväline turkin leikkuussa: niillä voi nostella tukkakerroksia ylös sillä välin, kun leikkaa alempia kerroksia. Monien pitkisten tukka on niin paksu, että se vaatii kerroksittain leikkaamista, tai muuten lopputulos on aika jyrsityn näköinen.

Toki tukan leikkuussa saa käyttää mielikuvitusta, jos perustavallisen polkkatukkamallin sijaan haluaa muotoilla kampausta hieman mielenkiintoisemmin. Jos marsua haluaa käyttää näyttelyiden klipatussa luokassa, kannattaa moiset muotoilut unohtaa, ja leikata tukka siistin tasaisesti niin, että se ulottuu alustaan. Klipatussa luokassa tukka ei saa olla sen lyhyempi. Sen sijaan pet-luokkaan tukan saa leikellä ihan minkä malliseksi tahansa.

Kampaaminen

Kampaamiseen käy parhaiten tavallinen muovinen ihmisten hiuksille tarkoitettu kampa. Kätevä kampa on sellainen, jossa on harvempi ja tiheämpi osa. Unohda eläinhyllyssä myytävät metallikammat ja -harjat, ne eivät sovellu pitkiksen turkille, vaan katkovat tukkaa. Tavallisen muovikamman saa alle eurolla. Mattapintainen kampa on parempi kuin liukaspintainen, joka sähköistää turkin nopeasti.

Jos tukka ei laahaa maata, sitä ei välttämättä tarvitse kampailla koskaan. Itse asiassa jos tukkaa ei kampaa jatkuvasti, siihen muodostuu nopeasti pikkuruisia takkuja, jotka ovat muuten harmittomia, mutta kammatessa inhottavia. Kampa tökkää niihin ja aiheuttaa marsulle kipua. Juuri tästä syystä olen tullut siihen tulokseen, etten kampaa klipattuja marsujani lainkaan, vaan ainoastaan etsin säännöllisin väliajoin turkista likaiset ja takkuiset kohdat ja leikkaan, huuhtelen tai nyppään ne pois.

Peseminen

Pitkiksen turkki kaipaa pesua useammin kuin lyhytkarvaisen marsun. Turkkiin tarttuu lika helpommin. Varsinkin pyllyn seudulla olevia karvoja kannattaa tarkkailla: ne likaantuvat helposti ja niistä saattaa löytää jopa tukkaan kiinni jumittuneen papanan varsinkin kiharakarvaisilla pitkiksillä. Pyllyn pesua kannattaa tehdä aina kun tarve näyttää vaativan.

Viimeistään silloin, kun turkki alkaa tuntua käsiin epäpuhtaalta ja varsinkin mahapuolella tuntua jo pissan hajua, on syytä mennä tukkapesulle. Jos häkkiä pitää koko ajan puhtaana, tukkapesulle joutuu ehkä parin kuukauden välein.

Pestävä marsu laitetaan lavuaariin ja sen päälle lasketaan vettä, joka on reilusti kädenlämpöistä, koska marsun ruumiinlämpö on korkeampi kuin ihmisen. Turkki kastellaan kauttaaltaan, paitsi pää. Korviin ja nenään ei saa mennä vettä. Seuraavaksi turkkiin hierotaan shampoota reilusti ja hangataan sitä varsinkin maha- ja pyllypuolelle, jotka ovat yleensä likaisimmat. Sitten shampoo huuhdellaan pois ja turkkiin hierotaan hoitoainetta. Sitten turkki huuhdellaan huolellisesti, ettei mitään aineita jää siihen. Marsu kuivataan pyyhkeellä ja lopuksi hiustenkuivaajalla. Marsu pitää saada kokonaan kuivaksi, ettei se vilustu. Siksi tarvitaan hiustenkuivaajaa. Turkkia kannattaa haroa kädellä koko ajan kuivauksen ajan ja tunnustella samalla, ettei kuivausilma ole liian kuumaa. Kiharakarvaisen marsun kiharat liimaantuvat märkänä helposti tiukoiksi pötkylöiksi, joita kannattaa yksitellen sormilla erotella, jotta ne saisi kuiviksi.

Shampooksi ja hoitoaineeksi käyvät ihmisille tarkoitetut hiustenpesuaineet. Itse suosin hajusteettomia versioita: LV ja Erisan. Sheltie-rotuiselle marsulle olen havainnut hyväksi Dove-merkkisen shampoon, joka on kylläkin hajustettua, muttei voimakkaasti.

Muista myös rasvarauhanen!

Myös alaselässä, "puuttuvan hännän paikalla" olevan rasvarauhasen peseminen täytyy muistaa aika-ajoin suorittaa - sitä ei välttämättä niin helposti huomaa kuin lyhytkarvaisilla marsuilla, koska rasvis on pitkien karvojen alla piilossa. Jos rasvis tuntuu rasvaiselta ja könkköiseltä, ja varsinkin jos rasvaa on alkanut levitä ympärillä oleviin karvoihin, on pesun aika. Rasviksen rasva sotkee turkkia helposti ja aiheuttaa siihen takkuja. Rasviksen pesun aikana tukkaa kannattaa siirtää pois tieltä hauenleuoilla. Rasvis pestään samalla tavalla kuin sileäkarvaisiltakin marsuilta: hammasharjalla ja raa'alla Fairylla. Likakokkareiden irrottelu voi vaatia kynsien käyttöä. Silmämeikinpoistoaine on myös oivallista rasviksen puhdistusainetta, jos Fairy ei tunnu tepsivän.

Pitääkö marsua nyytittää? Mitä nyytittäminen on?

Tätä kysymystä näkee aika usein marsufoorumeilla. Vastaus kysymykseen on: ei pidä. Nyytittäminen kuuluu turkissaan olevien näyttelymarsujen hoitoon, ei lemmikkimarsuille. "Turkissaan" tarkoittaa sitä, ettei marsun turkkiin ole koskaan koskettu saksilla, ja alkuperäiset, syntymästä asti olemassa olleet karvanpäät ovat vielä tallella. Marsun on oltava turkissaan, jos sitä haluaa käyttää ulkomuotoluokassa (vaikkakin klipatuille on oma klipattu luokkansa). Koska tukan annetaan kasvaa pitkäksi, sitä joudutaan nyytittämään eli käärimään kankaisten nyyttien, eräänlaisten nutturoiden sisään. Nyyttien tarkoitus on suojella turkkia: estää sitä laahaamasta maata, kulumasta ja takkuuntumasta. Nyytitystouhuun ei kannata ryhtyä, jos ei ole tosissaan kiinnostunut aktiivisesta näyttelyharrastuksesta nimenomaan ulkomuotoluokassa. Nyytitys on jokapäiväistä työtä, ja siinä epäonnistuu todella helposti.

Lemmikkimarsua ei nyytitetä, vaan turkki pidetään siistinä leikkaamalla. Ei siis kannata säikähtää sitä, että jos menisi pitkäkarvaisen marsun hankkimaan, sitä olisi pakko nyytittää.

Tiivistelmä

Pitkäkarvaisen lemmikkimarsun hoito ei vaadi juurikaan enempää vaivannäköä kuin sileäkarvaisen. Muutamilla helpoilla hoitotoimenpiteillä turkin saa pidettyä siistinä: